lankaa ja kirjoja

Tänään, kun sataa vettä lumituiskun sijaan, muistelin kuinka kaunista olikaan kunnon pakkaspäivinä. Ei sillä, että pakkasesta ja talvesta mitenkään erityisesti pitäisin, mutta jotkut hetket ovat niin maalauksellisia.. Tässä ihan hymistelyä varten yksi kuva, jonka jonain kiireisenä aamuna nappasin, ennen kuin istahdin autooni.

Värit olivat niin kohdallaan!!

Samoissa väri-ihastuksissa olen ollut viime viikkoina, kun olen hiljalleen jatkanut mummo-uraani, eli neulomista. Kynsikkäät sain valmiiksi, ja jossain ne ovat. En kuitenkaan niitä löytänyt juuri kuvattavaksi, ovat ehkä piiloutuneet töihin. Sain ne kuitenkin ihan oikeasti valmiiksi, josta olen hyvin hyvin ylpeä!
Lankaan olin niin kiintynyt, että päätin sitten aloittaa isommankin projektin. Neulepaidan!! Ja koska nälkä kasvaa syödessä, teen sitä yhden langan sijasta kahdella langalla. Novita Puron lisäksi otin mukaan pörröisen Rose-langan.

Alun jälkeen en malttanut päästää puikkoja käsistäni. Monta päivää neuloin ja neuloin. Koin jopa ensimmäistä kertaa sellaisen, että katselin elokuvan neuloen! Joillekinhan tv:n katselu yhdistyy arkisesti jatkuvasti neulomiseen, mutta minulle se oli ihkaensimmäinen sellainen kokemus. Niin kotoisa ja turvallinen :)

Tässä jo siis päästy takakappaleen resorista pitkän matkaa eteenpäin.

Mutta voi! Miten pystyy valitsemaan neulomisen ja lukemisen väliltä, se on se ainainen ongelma. Kun on tottunut kaiken liikenevän "ylimääräisen" ajan (eli joitakin sekunteja tai minuutteja kerrallaan..) lukemaan, on ihan kertakaikkisen raastavaa, kun ei tiedä milloin kummankin rakkaan valitsisi. Vielä en ainakaan tunnustaudu niin hyväksi neulojaksi, että lukisin samalla..
Asiaa EI yhtään helpota se, että nytkin on kolme kirjaa kerrallaan kesken!
Ja vaikka niitä kirjoja olisi yöpöydällä ja lattialla pinoittain odottamassa, on silti aina pakko mennä kirjastoautolle. Siitähän ei pääse mihinkään.


ps. viimeksi viiniä ostaessani päätin tehdä valinnan ihan näissä väritunnelmissa, etiketin mukaan. Ja maku oli täydellinen!! Että se niistä hienoista sanoista, joilla hyllynreunalla viiniä luonnehditaan ;)

luku-into kadoksissa

Minussa on taatusti jotain pahasti vialla. Jo monia viikkoja on lukeminen ollut työlään oloista. Olen jopa mennyt monena, tosi monena iltana nukkumaan, lukematta riviäkään! Ennenkuulumatonta!! Lapset lukevat aina kun tilanne sen sallii; aamupalalla, iltapalalla, sängyssä, pukiessa... Eli juuri niin kuin lukutoukka-ihmisen kuuluukin. Missä on minun intoni? Voiko elämänmittainen pakkomielle ja suuri rakkaus kadota, tai edes olla katkolla?

Kirjastoautolle lähdin tänään kuitenkin ihan yhtä onnellisesti kuin aina. Ja vastaani suorastaan hypähti kaksi kirjaa, jotka olivat aivan elämäntilanteeseeni luotuja. Näytin niitä kirjastoauto-sedälle ja siitä virisi mielenkiintoinen keskustelu elämän arvaamattomista poluista ja keski-iän kriiseistä ja kohtalosta.

Pitäisi nyt saada tämänhetkinen kirja loppuun ensin, jotta pääsisin noihin seuraaviin. Jotenkin talven pimeässä on vaikeaa tarpoa englanniksi tarinaa, joka vaikuttaa olevan ihan muutenkin vaikea ja outo (vaikka kieltämättä mielenkiintoinen) Kamalasti tuntemattomia sanoja! Ja olen sentään ihan jokusen kirjan englanniksi vuosien varrella lukenut. Onneksi on joululahjaksi saatu sanakirja <3 sillä on nyt tämän kirjan kohdalla yllättävän paljon käyttöä...

 

Jostain syystä kuva haluaa olla pitkin pituuttaan, vaikka kuinka asian kanssa taistelin. Joten kääntäkää päätänne, ja kertokaa jos olette joku lukenut tämän? 

ps. viime kesänä näin n. 15-vuotiaan pojan, joka ajeli fillarilla lukien kirjaa samalla! Mitä intohimoa!

qvaak!

Viime sunnuntaina ajelimme ihanassa auringonpaisteessa sukulaistädille synttäreille. Lahjaksi olin ihan kieli poskella maalannut Sinellistä ostamani säästöpossun. Tai sammakkohan tuo on, eikä mikään possu. Synttärisankarille olisi varmasti kelvannut yhtä hyvin kumpi tahansa eläin, kumpiakin kun keräilee :)

Maalaaminen oli tosi kivaa, ja jotenkin rauhoittavaa puuhaa. Tulee liian harvoin maalailtua tai väriteltyä mitään. Siitä tulee lapsuuden ja nuoruuden tuhannet tunnit mieleen, jotka tuli vietettyä piirrellen ja väritellen.

Tässä Saku Sammakkoinen:

muutoksia ilmassa

Jo pitkän aikaa olen haaveillut neulomisesta. Vaikka kauan sitten tein selkeän päätöksen, että kaikkea EI VOI ehtiä tehdä, että minä en aio neuloa ennen kuin eläkkeellä. Olen tiukasti pitänyt päätöksestäni kiinni yli kymmenen vuotta, pidätellyt itseäni lähes jalat ristissä. Kunnes!
Yhtenä kauniina aamuna näin aivan tuntemattomalla ihmisellä niin ihanan, pehmeän, harmonisen kaulaliinan (selkeästi itse neulotun), etten voinut olla kysymättä, mitä lankaa siihen oli käytetty.
Saatuani nimen selville (kaulaliinan omistaja oli Onnellinen Omistaja, jonka kanssa olisi juttua riittänyt vaikka kuinka paljon aiheesta), googlasin heti langan ja marssin samana iltana ostamaan muutaman kerän ja sukkapuikot.
Tottakai löysin itselleni niin suuritöisen mallin (pitkä neuletakki), etten todellakaan edes voinut haaveilla sellaisen aloittamisesta heti alkuunsa. Toinenkin ihana malli, tavallinen sileää neuletta oleva niukkalinjainen neulepaita olisi ollut liikaa.. Joten päädyin kynsikkäisiin. Siinä söpö pieni kokeilu aloittelijalle.

Tunsin itseni niin mummohtavaksi kun menin illalla sänkyyn -en suinkaan lukemaan -vaan neulomaan!! Ja tytärkin sanoi ruokapöydässä (kun syömisen sijaan neuloin tietenkin), että susta varmaan pian tulee jo mummo, kun teet tommosta...

Tässä pieni ihana alkupätkä toisesta kynsikkäästä:

vähän joulua ilmassa

Vaikka ulkoilma onkin mitä on, olen yrittänyt haalia vähän jo joulun tunnelmaa lapsille. Pipareita paistettiin tsiljoona pellillistä tänään ja kuunneltiin enkunkielisiä joululauluja.
Ei se helpolla laskeudu - jouluisuus - mutta pikkuhiljaa. Tuo vesisateen rummutus peltikattoa vasten jotenkin himmentää ripustettuja jouluvalojakin...

Eilenillalla tein ystävälle tilaustyönä joulukalenterin. Vielä ehtii, ei ole montaa päivää menetettynä! ;)
Innostuin ihan viimeisen päälle ja olin tosi tyytyväinen lopputulokseen.

Kaikki tarvikkeet on Sinellistä. Paperi on jotain vanhaa sarjaa, pinnassa kimalleliimaa. Pitsiä ja nauhoja voi aina käyttää kaikkeen ;)
Vetonuppeina on lasihelmet, jotka löytyivät yllättävän sävy-sävyyn.

Mikään uusi ideahan tämä ei ole, mutta erittäin toimiva edelleen. Tämä versio onkin ensimmäinen numeroitu, edelliset olen muutama vuosi sitten tehnyt omalle kolmikolle ja yhdelle lisä-lapselle:

Värit ovat näissä aika eri maailmaa, kuin tämänvuotisessa, ja nupit puuhelmiä. Muuten ihan sama periaate. Meillä nämä ovat nyt kolmatta vuotta supersuosiossa. Ihan käytännönvinkkinä voin sanoa, että jos suklaakalenteriksi aiot tehdä, niin kannattaa jotain rasvaa läpäisemätöntä paperia tai vastaavaa laittaa suklaiden alle... Ovat meinaan laatikoiden pohjat näin kolmantena vuonna jo melko suklaiset........