luku-into kadoksissa

Minussa on taatusti jotain pahasti vialla. Jo monia viikkoja on lukeminen ollut työlään oloista. Olen jopa mennyt monena, tosi monena iltana nukkumaan, lukematta riviäkään! Ennenkuulumatonta!! Lapset lukevat aina kun tilanne sen sallii; aamupalalla, iltapalalla, sängyssä, pukiessa... Eli juuri niin kuin lukutoukka-ihmisen kuuluukin. Missä on minun intoni? Voiko elämänmittainen pakkomielle ja suuri rakkaus kadota, tai edes olla katkolla?

Kirjastoautolle lähdin tänään kuitenkin ihan yhtä onnellisesti kuin aina. Ja vastaani suorastaan hypähti kaksi kirjaa, jotka olivat aivan elämäntilanteeseeni luotuja. Näytin niitä kirjastoauto-sedälle ja siitä virisi mielenkiintoinen keskustelu elämän arvaamattomista poluista ja keski-iän kriiseistä ja kohtalosta.

Pitäisi nyt saada tämänhetkinen kirja loppuun ensin, jotta pääsisin noihin seuraaviin. Jotenkin talven pimeässä on vaikeaa tarpoa englanniksi tarinaa, joka vaikuttaa olevan ihan muutenkin vaikea ja outo (vaikka kieltämättä mielenkiintoinen) Kamalasti tuntemattomia sanoja! Ja olen sentään ihan jokusen kirjan englanniksi vuosien varrella lukenut. Onneksi on joululahjaksi saatu sanakirja <3 sillä on nyt tämän kirjan kohdalla yllättävän paljon käyttöä...

 

Jostain syystä kuva haluaa olla pitkin pituuttaan, vaikka kuinka asian kanssa taistelin. Joten kääntäkää päätänne, ja kertokaa jos olette joku lukenut tämän? 

ps. viime kesänä näin n. 15-vuotiaan pojan, joka ajeli fillarilla lukien kirjaa samalla! Mitä intohimoa!