Yöt kylmenevät. Aamut ovat erilaisia, ne herättävät raikkaudellaan.
Ovi kesän ja syksyn välillä on auennut, ja seisomme kynnyksellä maisemaa katsellen.
Syksyllä muutoksia tapahtuu yhtäaikaa arjessa, asenteessa, lämpötilassa, valossa ja mielialassa. Kesän leppoisuus leijuu vielä ympärillä, vaikka on jo oltava täydessä vauhdissa, ryhdistäytyneenä. Joinakin aamuina saa jo varustautua kaulahuivein ja sormikkain, iltapäivällä taas on helle.
Jos ei kamalasti ja jatkuvasti sada, olen syksyihminen yhtä innokkaasti kuin kesäihminen. Pirteät aamut on ihan juuri minua varten luotu, luulen.
Aamuisin täällä päin on usein näyttänyt tältä, kun ennen seitsemää lähtee ulos:
On oikeastaan onni, että kuvausvälineeni on aamuisin "vain" puhelin. Jos omistaisin järkkärin, myöhästyisin luultavasti töistä lähes aina. Unohtaisin koiran tienposkeen ja lapset aamupalalle. Löytäisin itseni jostain sateenkaaren päästä.
Puhelimella ei kovin upeasti saa vangittua sitä, mitä aamusilmillä näkee.
* * * * *
Syksyllä on myös aika luovuttaa tilaustöitä, jotka ovat jääneet jonnekin nurkkiin pyörimään epämääräisinä, venyvinä helleviikkoina.
Eilen sain luovutettua tämän lelukorin, jota on odotellut pieni englantilais-suomalainen poika.
Englanninväreissä, tottakai. Trikookuteista. Hieman hempeilyä reunuksessa.
Kori on sen verran kookas, että kun sen nurinpäin heittää, oma nuorimmaiseni mahtuu alle piiloon kokonaan. Siksi se on kodikkaan muhkurainen ja painava.
Jämistä on vielä tekeillä pienempi, edeltäjäänsä ryhdikkäämpi painos, johon voi vaikka pikkuautot ja hurjat pikkuruiset dinosaurukset lajitella, etteivät jää isojen pallojen ja palikoiden alle piiloon.
* * * * *
Aurinko paistaa, ihmiset! Päivä on kaunis.
Ottakaa kahvimukinne, ja vaeltakaa ulos hetkeksi hengittämään ihanaa iltapäivää :)
