Kuinka vahvasti elämänvoimaa on valotilkuissa, jotka puiden välistä siivilöityvät! Sammalten vihreys on sitä vimmaisempaa, mitä lähemmäs lumen aikaa tulemme.
Kuusten ja mäntyjen vesipisarat jäätyneinä.
Keskellä metsää, lähes polkumme varrella, on vanha pihapiiri, josta ei ole jäljellä muuta kuin maakellarin jäänteet ja joitakin perustuskiviä. Talot ovat sijainneet siellä niin kauan sitten, ettei minkäänlaisesta tiestä ole jälkeäkään, saati rakennusten seinistä tai katoista.
Tämä voisi olla inspiraatiokuva neulojille ja virkkaajille: (mitkä värit!)
Toivottavasti muutkin ovat saaneet tankata valoa tänään :) Aika ihana kokemus synkän marraskuun keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti