Punkkipolulla ja metsätiellä

Meidän pihasta lähtee polku, joka oli talvella ja keväällä ihana kulkea koiran kanssa. Se päätyy niitylle ja sieltä metsään.
Polku oli kovassa käytössä kaikkien kolmen talossamme asuvan koiranomistajan kesken.
Kunnes tuli punkkikausi, huolella. Ja kunnes heinät ja ruttojuuret ja nokkoset kasvoivat liian tiheiksi, korkeiksi ja hankaliksi. Viikatteen kanssa heilumista suunniteltiin ja päätettiin, mutta se jäi ja jäi ja jäi..

Sitä ennen oli kuitenkin kauniita aamuja, linnunlauluisia sellaisia. Etanantäyteisiä. Joskus hieman sumuisia.

Patokin näytti siltä, kuin se olisi kuulunut johonkin tarinaan. Tai fantasiaelokuvaan.

Metsään kun eteni (siellä voi kulkea onneksi läpi kesän ja talven), tuli vastaan etanatonta maastoa. Löysimme hienoja, valtavia koppakuoriaisia.