earth without art is just "eh"

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Kolmas Murakami

Pidettyäni niin kovin kahdesta ensimmäisestä Haruki Murakami -lukukokemuksestani, lainasin innokkaasti kolmannen.
Kohdalle osui Sputnik rakastettuni.

Pakko myöntää, että olin jotensakin pettynyt.
Kirjoitus oli samalla lailla sujuvaa ja lempeää, kuin aiemmissakin kahdessa, mutta maagisuus puuttui. Odotin koko kirjan ajan edes jonkinlaista haltioitumisen tunnetta, mutta turhaan. Huono kirja ei missään nimessä ollut, mutta kovin "vaisu".
Päähenkilöt, kaksi naista, jäivät minulle täysin vieraiksi. Eivät rakentuneet oikeiksi ihmisiksi ollenkaan. Kertojanääni oli paljon todentuntuisempi ja elävämpi.
Se mikä tässäkin kirjassa oli onnistunutta, on Murakamin taito kertoa mielenliikkeistä ja ihmisten sisäisistä tiloista ja muutoksista ilman, että niitä selitetään yhtään liikaa auki. Kertominen tapahtuu kuin kuuntelisi musiikkia, tunnelman kautta. Tarinaa on mahdotonta kertoa omin sanoin kellekään, ilman, että siitä jää puuttumaan juuri se olennainen. Koska olennainen tapahtuu juuri ihmisten sisällä, jossain siellä mikä ei ole koskaan täysin sanoiksi puettavissa.

Kirja oli nopea lukea. Taisin sen ihan muutamassa päivässä haukata tavallisten kiireiden ja väsymysten ohella. Jos voisi istua keskeytyksettä (ja nukahtamatta) lukemassa pitkiäkin aikoja, voisi tämän helposti yhden iltapäivän ajanvietteenä lukaista.
Vaikka jäikin vähän mitäänsanomaton olo, aion ehdottomasti jatkaa Murakami-linjalla. Muutama muu vain tähän ensin...

2 kommenttia:

  1. Hello, your blog is wonderful, you are very creative, congratulations. Kisses from Spain.

    http://redecoratelg.blogspot.com.es/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, thank you, Maria! Surprising that someone would find my blog so faraway from here :)

      Poista