pysähdyksissä

Kun makaa sohvanpohjalla päivät ja koittaa niistellen ja aivastellen hoitaa arkea illat, voi ajelehtia mukavasti kirjojen maailmassa. Jos vielä on lämpöä, tulos on taattu. Kirjan ja todellisuuden rajat alkavat häilyä epävarmoina ja aina kun pääsee taas hetkeksi tai muutamaksi tunniksi avoimen kirjan ääreen, katoaa kaikki muu. Päänsärky ja tukkoisuuskin melkein..

Tänään sain luettua loppuun varsin ihanan tuttavuuden. Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina. En olisi millään malttanut luopua kirjan tunnelmasta, joka kietoutui turvallisen päiväpeiton lailla ympärille. Sitä jää valtava ikävä.
Lukukokemusta tehosti söpöistä söpöin pokkareiden kestokansi, jonka sain kirjan mukana ihanaakin ihanammalta naapuriltani lahjaksi (jotkut vain tietävät mitä toiset tarvitsevat)

Olen joskus aiemmin lukenut samalta kirjailijalta kirjan Aikamatkustajan vaimo, jonka perusteella jo tiesin, että tämä kirja ei voi olla huono. Enkä pettynyt piiruakaan.

Yöpöydällä odotteleekin jo kirja, joka on valittuna seuraavaan lukupiiriin.
Joskus voi siirtyä samantien kirjasta toiseen, eikä se tuota kummoisempia hankaluuksia. Mutta tämä on yksi niistä kerroista, kun täytyy jotenkin sulatella edellinen ennen seuraavaa. Joten katson lapsen kanssa Nalle Puh -elokuvaa, jonka osaamme molemmat ulkoa :)
Ja niistän ja niistän.