Viikonloppu on pyhitetty hengittämiselle. Sisällä nojatuolissa, musiikkia kuunnellen ja kirjaa lukien. Ulkona metsissä samoillen. Metsä tekee niin hyvää ihmiselle.
Tämän päivän metsäannos on jo nautittuna, syksyn väreineen.
Kalliolla, melkein puolessavälissä polkua, on täydellinen eväskahvin paikka. Kaatuneella puunrungolla istuessani huomasin tämän kaksikon:
* * * * *
Hieman metsäteemaa sivuten, viimeisimmät korttini tein lintuteemalla.
Jokunen kuukausi sitten tehtyihin rippijuhla-kutsukortteihin sain pyynnön tehdä myös kiitoskortit. Oikeastaan teemana ei ollut lintu, eikä mitään teemaa edes ollut, mutta sellaisiksihan ne vaan kehittyvät. Teemoiksi. Sarjoiksi. Aiheiksi. Alkavat elää omaa elämäänsä, kun jostain aloittaa. Olen vain välikappale, jonka kautta paperit ja kartongit heräävät eloon :)
Aloitin ääriviivatarroilla:
Jokunen tipu tuli leikeltyä ja etusormen nivel muisti sen pitkään ;) (askarteluveitseä ei vaan pysty rennosti pitelemään, on pakko puristaa ihan hulluna niin, että on olkapäätä myöten lopulta krampissa!)
Taustamusiikit tipuille:
Ja sisäpuolelle tasku, johon rippikuvan voi sujauttaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti