Tämän vuoden ensimmäinen kevääntuoksuinen retki ihan turistina; otin mukaan kameran, kahvia ja suklaata, vedin jalkaani uudet pikävartiset saappani ja olin valmis sukeltamaan maisemaan. Aurinko lämmitti vähemmän tuulisissa kohdissa niin, että käsivarret paljaina sai helposti istua kahvia nauttiessa.
Ensimmäinen leppäkerttu kiipeili varsin virkeänoloisena risukossa, sitruunaperhonen oli liikkeellä myös. Koirat olivat aivan onnesta autuaina ja hellissä tunnelmissa.
Tällä hetkellä on juuri se aika, kun sekä talvi että kesä haluaisivat yhtäaikaa olla läsnä. Polut olivat vielä jäässä, lunta oli metsässä. Silti purot solisee jo iloisesti, pieniä kasvinalkuja on siellä täällä, ja muurahaisetkin liikkeellä. Tuulee kylmästi, paistaa kuumasti. Valoa on moninverroin aiempaan verrattuna.
Päiväretken lisäksi lähdin illalla vielä ilta-aurinkoon tunnelmoimaan. Kalliolla istuessani päätin, että tänä keväänä olen ihan yhtä haltioissani koko elämästä, kuin viime keväänäkin. Vähintäänkin voin olla silmät auki ja nähdä kaiken.
Eri maisemahan tepasteluuni on, mutta tuntemukset ihan samat ja upea päätös!
VastaaPoista