Väliaika

On se hetki vuodesta, kun vanha päättyy ja uusi alkaa, ja muutaman päivän tulee roikuttua kummallisessa välitilassa. Jouluhössötys on ohi, kaiken säntäilyn jälkeen sitä vaan yrittää kasata itsensä kuin palikkatornin taas ryhdikkääksi ja pirteäksi. Unta riittäisi vaikka kuinka vielä, mutta ajatukset alkaa jo olla seuraavassa vuodessa ja uusissa haasteissa. Alitajunta yrittää asetelella arjen palasia paikoilleen, tietäen, että kevätkaudesta tulee kiireinen ja niin päinvastainen, mitä viimeinen puoli vuotta on ollut.

Näissä tunnelmissa lähdin aamulla lähes suoraan sängystä ulos, koira hihnassa. Suojakeli oli vallannut tienoon, puista ropisi vettä jäisen-vetiselle hangelle. Täysin muuten hiljaisessa, autiossa aamussa se oli yllättävän luja ääni, ja häiritsi koiraa aluksi. Nollakeli sai meidät molemmat liukastelemaan alituiseen niin, että näytimme varmaan kovin humalaiselta parivaljakolta ;)
Vastaantulijoita ei ollut ainuttakaan, että ehkä meidän horjuvaa käyntiä ei sitten kukaan seuraillut kuitenkaan. Jossain kaukana meni muutama auto.

Suorastaan lämmintä siis on, pakkasten jälkeen. Mutta niiiiiiin harmaata, niin harmaata.

Värimaailmaan löytyi vaihtelua vain aurauskeppien kohdalla....

Tunnin ulkoilun jälkeen aamupala maistui! :)