Tämänkertainen kirja oli Matt Haigin Radleyn perhe. Täydellistä viihdettä, kun tahtoo päästää kaikesta irti, eikä lähteä kovin tunnepitoiselle ajelehtimiskierteelle. Kirja kertoo vampyyriperheestä, jonka kaksi lasta ovat kasvaneet teini-ikään saakka tietämättä olevansa vampyyrejä.
Ote on kovin toisenlainen kuin Twilight-kirjassa. Ei niin siloteltu ja jenkki. Jotenkin kovin inhimillinen (haha) ja arkisempi. Päähenkilöt eivät ole kuvankauniita ja täydellisiä. Ei ole elämää suurempaa rakkaustarinaa. Tai oikeastaan on, mutta sen synty ja loppu ovat kaikkea muuta kuin teinejä kosiskelevaa herkistelyä.
Vaikka olinkin matkalla iltaisin kovin väsynyt, en sänkyyn mennessä päässyt kuitenkaan kirjasta eroon, vaan luin tuhisevan lapsen vieressä pitkälle yöhön. Ja vaikka kuinka yritin analysoida itselleni, en löytänyt selkeää syytä, miksi kirja niin veti puoleensa. Kun lukukokemus ei kokonaisuudessaan kuitenkaan ollut mitään häkellyttävän suurenmoista, eikä kirja mene top viiden kärkeen mitenkään.
Kaikenkaikkiaan tykkäsin ja suosittelen eväiden kera junaseuraksi ;)
Samaisella kyläilyretkellä harjoitimme kädentaitoja sen verran, että saimme aikaan pari pellillistä riisipiirakoita <3
Piirakoita valmistin nyt toista kertaa, ja se on ihan ihmeen helppoa! Ja minä kun olen aina luullut siihen vaadittavan hirmuisesti kokemusta ja maalaisemännän otteita. Vähintään karjalaisia sukujuuria.
Kaikkein söpöin piirakka oli keskimmäiseni tekemä hymyilevä versio:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti