aurinkoloma

Kevät on ihme. Harmauden ja tihkusateiden jälkeen se valelee ihmiset onnellisuudella. Joka vuosi se on yhtä suuri ihme, ei menetä hohtoaan koskaan.

Ensimmäiset kuivan ruohon seasta pilkistävät kukkaset, ensimmäinen sitruunaperhonen, valo! Valon voima on kiehtovan suuri, mihin kaikkeen tunnenkaan pystyväni, kun en palele ja valoa on sokaisevan paljon. Iloa kumpuaa ilosta lisää, ylitän itseni, rikon rajani, luon ja luonnostelen.

Muutamana aurinkoisena vapaa-aamuna on ollut riemu ja kunnia asettua ystävän kanssa saman aamukahvipöydän ääreen askartelemaan. Tärkeää ei ole ollut lopputulos, vaan yhteiset tunnit papereiden ja teippien keskellä. Aamukahvista lounaaseen, lounaasta päiväkahviin.. ja kuohuvaan!

Kun ei ole mitään tilaustöitä juuri, tai suurempaa suunnitelmaa, purkit ja purnukat ovat olleet juuri sopivan kepeää näperreltävää. Nyt niitä on hyllyn reunalla mukavasti odottamassa, että joku jossain kaipaa yhtäkkiä pienen tuliaisen tai lapset tarvitsevat synttärilahjaa jollekin.

Linnunpöntöstä aloitin. (oh, lintujen kuorohuuto aamuöisin! ei osaa edes olla pahoillaan kun sellaiseen heräilee)

Lintuset olivat viimeinen pussi Sinellin Espoon myymälässä, lisää ei luultavasti samanlaisia ole tulossa. Hauskoja ja erityisesti pirteitä! Ainoa harmi, että ovat koko joukko pää kenollaan samaan suuntaan :(

Helmiäisnapit ja suurin osa papereista on sekalaisia löytöjä vuosi sitten koetusta Leimailutaivaasta.

Voimateipillä saa paperit hyvin puupintaan kiinnitettyä. Tavallinen kakspuoliteippi ei oikein tunnu pysyvän.