puhelimet piiloon

Isoin projektini tässä lähiaikoina on lasten puhelimien hengissäpitäminen. Kun jokainen sai uuden puhelimen samaan aikaan, välkkyy euronkuvat kauhunsekaisesti silmissä koko ajan. Paasaan joka mutkassa niiden varovaisesta mukana matkustamisesta, kyllästymiseen saakka. Jälkikasvulle toki ei tule kyllästystä, kaikki paasaus kun näyttää tulevan toisesta korvasta ulos sitä mukaa, kun se juuri toisesta on mennyt sisään.
Mutta itse kyllästyin alta aikayksikön siihen vahtaamiseen.

Tein itse kaavat ja ompelin kolme puhelinpussia, kukkaronkehyksellä varustettuna. Ja pitseillä!
Kyllä - nuorimmaiseni on poika. Mutta hänellä onneksi oli jo kaupasta ostettu miehekäs versio. Kolmas pitsi-ihanuus meni keskimmäisen parhaalle ystävälle (sukua hänkin).

Tässä ensimmäinen:

Puhelimella on reilusti tilaa, pussukkaan mahtuu tarvittaessa vaikka kamera, jopa kamera JA puhelin, jos molemmat ovat hoikkia ;)
Päälli- ja vuorikankaan välissä on vanulevyä, ja tikkaukset tein aika väljästi, ettei kaikki pehmeys olisi tiessään liiasta ompelusta.

Edessä (tai takana, miten kukakin haluaa katsoa) on matkakortin mentävä tasku. Juuri sopiva ja kätevä. Isolla nepparilla.

Ja taskun alareunassa tietysti lisää ihanaa vaaleanpunaista pitsiä.


Seuraavat kaksi syntyivät sinisävyisiksi:

Kangas oli löytö kevään askartelumessuilta, ei pöllömpi sellainen!
Kukkaronkehyksiä löytyy aika laaja valikoima Sinellistä.