Aina silloin, kun lukeminen ei maistu, tiedän, että jotain on vialla. Koska eihän mikään -mikään- voi olla parempaa kuin lukeminen.
Mutta viimeisimmän pariviikkoisen tauon jälkeen olenkin sitten ottanut kunnon spurtin kirjojen kanssa. Suorastaan urheillut siis!
Ennen joulua lukemani Norwegian wood jäi niin paljon mielen laitamille pyörimään, että luin nyt myös Haruki Murakamin Kafka rannalla. Pidin siitä jopa enemmän. Kirjaa voisi kuvailla kolmella adjektiivilla: hyväksyvä, lempeä, intuitiivinen. Ihan totutun arkitodellisuuden rajoissa tarina ei pysy, mutta tavallaan kaiken siinä tapahtuvan koin jollain kummalla tavalla loogiseksi. Vaikka hyvin kummia polkuja päähenkilöt kulkivat. Haikeus ja suorasanaisuus, lempeä ytimekkyys on Murakamin parhainta antia. Dialogit ovat nautinnollisia.
Lukupiirikirjana luin Jose Luis Peixoton Tyhjä taivas. Näin keskellä valkeaa pakkasaikaa se olikin hämmentävä kontrasti. Kirja täynnä paahdetta, pölyä ja aringonhaalistamia kohtaloita. Tätä kirjaa en suosittele luettavaksi lasten juostessa kiljuen sokerihumalassa ympärillä. Tähän täytyy saada keskittyä hiljaisuudessa, jotta pääsee kunnolla antautumaan. Tyhjän taivaan sävy on kaunis, tyyni ja epätoivoinen. Korostan kauneutta. Merkillisen hypnoottinen kokemus, lauseiden ja sanojen toisto.
Auringonpaahteen jälkeen teki mieli haukata välipala. Käsiin osui Tess Gerritsenin Hiljainen tyttö. Gerritseniä olen paljon lukenut aiemminkin, tarinat on mielenkiintoisia, vaikka kirjoitustyylissä jotain teinimäisen alleviivaavaa ja naivistista onkin. Kirjat ovat nopeita lukea ja juoni vie samantien mennessään. Päähenkilöt ovat kuolinsyytutkija, jolle faktat ovat kaikki kaikessa, ja rikosetsivä, joka painiskelee huonohkon itsetunnon kanssa. Pieni osa tarinaa käsittelee päähenkilöiden yksityiselämää, joka kirja kirjalta etenee, mutta kirjat voi aivan hyvin lukea myös sattumanvaraisessa järjestyksessä, ei haittaa.
Tämän haukkasinkin vuorokaudessa.
Nyt on alkutekijöissään seuraava Murakami: Sputnik, rakastettuni. Siitä vasta muutama sivu luettuna.
Itsekin tartuin kirjaan pitkän tauon jälkeen.
VastaaPoistaPidätkö lukemistasi kirjoista listaa?
En pidä. Ja se harmittaa vietävästi!! Joskus olen yrittänyt. Mulla on ollut vihkoja, muistikirja ja kerran sellainen hieno iso kirjanmerkki, mihin kirjoitin aina pienin tikkukirjaimin kaikki ne kirjat, mitä kirjanmerkin kans luin.
PoistaMutta kaikki yritelmät on kadonneet.
Toisinaan haaveilen aloittavani "keräilylistan" johon tulis kaikki ne mitä muistan tai löydän, vaiks kirjastonhyllyistä. Kun johan se on ihan rikos, että kaikki sadat hyvät kirjat tulee vaan unohdettua! Mutta homma kaatuu aina uudelleen ja uudelleen heti alkumetreillä siihen, että pitäiskö sit askarrella ite joku ihana muistikirja, ja millainen (tässä kohtaa jo mopo lähtis käsistä), ja mikä on luettelointitapa ja pitäiskö sen mahtua laukkuun vai jopa taskuun ja ja ja....
Itse aloitin A4 kokoiseen vihkoon kirjaamisen.
PoistaLähes 200 kirjaa luin, kunnes lukuintoni väheni ja lopulta en lukenut enää juurikaan mitään.
Nyt taas tartuin pitkästä aikaa kesken jääneeseen kirjaan.
Monasti on pitänyt kirjastossa käydä, mutta se on vain unohtunut.
Ehkä vielä joskus pääsen sinne kirjastoonkin :)
En pysty edes kuvittelemaan, minkälaista olisi elämä ilman kirjastoa / kirjastoautoa / kirjakauppoja! Ne vaan on aina kuulunut osaksi arkea :)
PoistaToivotan siis yllättävää kirjastoinnostuspuuskaa!