helmiä ja solmuja

Kun sitten eräänä päivänä huomaa, että käsillä voisikin jo tehdä jotain, lähtee koko homma ihan lapasesta. Otin helmet esiin, enkä meinannut päästä niistä lainkaan irti. Tein koruja syödessä, pujottelin muutaman ohimennen koiralenkille lähtiessäni, suunnittelin koruja musiikkia kuunnellen ja harkitsin uusia vaihtoehtoja ja yhdistelmiä vielä nukahtaessani...
Tilasin _ihan vähäsen_ helmiä myös netistä, tilaus tuli jo seuraavana päivänä!
Ja kyllähän noita koruja muutama tulikin sitten tehtyä vuorokauden aikana...

Tässä kaulakoru, joka on pujotettu makrameenauhaan ja joka helmen välille tehty solmu. Helmet ovat harmahtavan ruskeita savulasihelmiä ja tavallisia vaaleanpunaisia lasihelmiä. Avaimen ostin jo kauan sitten, kun se uutuutena tuli Sinelliin. Avaimesta saa kierrettyä varren irti, ja pujotettua siihenkin helmiä, mutta päätin pitää sen pelkistettynä kuitenkin.
Korvakorujen osat on kaikki jo pidempään kaapissa lojuneita, Sinellistä nekin. Intialaiset korunosat ovat ihania, sävyltään ei liian bling blingiä..

Ja lähikuvassa avainta..

Makrameenauhasta innostuin niinkin paljon, että solmeilin seuraavaksi ranteeseen kieputettavan pitkän korun.

Edelleen höystettynä intialaisilla helmillä.

Ja lähikuvaa. Solmeilu on helppoa ja näppärää, mutta aikaa vievää tietysti, kun pituutta on.

Solmeilu on ennastaan tuttua, ja sormet osaavat sen vaikka katsomattakin, joten halusin kokeilla jotain uudenlaistakin. Esimerkkinä oli eräs ihan kaupasta ostettu tyttären rannekoru, jossa oli pyöreää punosta. Meni melkoisesti aikaa, ennen kuin löysin siihen ohjeet, mutta kyllä kannatti.
Tykkäsin lopputuloksesta erityisen paljon, vaikka ihan yksinkertainen pitkä nauha vaan onkin:

Molemmat, sekä lila, että musta ovat makrameenauhoja. Hieman eri paksuisia, joten lopputulos ei ollut ihan tylsän tasainen.


Eikä siinä vielä kaikki... Tilaamistani helmistä ruusukvartsi puhutteli minua eniten, siinä on jotain mihin en vaan kyllästy. Ikävä kyllä määrä ei riittänytkään ihan sellaiseen mitä olin kuvitellut mielessäni, mutta hieman muunneltuna se on tässä:

Käsin tehdyt donitsin malliset kiehkura-lasihelmet olen joskus jostain tapahtumasta ostanut, enkä enää muista mistä. Toiset, nyppyläiset, olen purkanut korviksista, joissa oli epäaidot koukut. Tulipa käyttöön nekin.

Tekeillä on vielä yksi rannekoru, mutta siitä puuttuu sopivanvärisiä helmiä, ja niitäpä jostain sitten yritän etsiskellä malttamattomana..