sunnuntaissa on taikaa

7:14 sunnuntai-aamuna päästän koiran ovesta ulos ja lähdemme kävelemään aurinkoiseen aamuun. Täysin tyyntä. Ketään muita ei ole missään, kuuluu vain lintujen ja junien äänet. Autojakaan ei vastaan tule montaa, kaikki on pysähtynyttä. Koko tienoo on virkistynyt eilisen sateen jäljiltä, tienvarren heinät ja kukkaset ovat sadepisaroista raskaita.
Illalla kävimme ihastelemassa myös sade + ilta-aurinko -yhdistelmää. Kimmellystä riitti. Jälleen taas niin toivoisin järjestelmäkameraa...

Tienvarret pursuavat kasvustoa, joka kauneus tuntuisi kyllä menevän täysin hukkaan ilman, että joku pysähtyy joskus ihastelemaan. Yksityiskohtia katsellessa ja koiran kaikkea nuuskutellessa ajatus saa levätä. Ei tarvitse suorittaa mitään.

Puut sirisevät.

Istun tässä ja kuuntelen

mitä maisema puhuu:

puuta, heinää.

(Risto Rasa)

Omenan kuoressa on reikä.

Jos siihen painaa korvansa kiinni

ja kuuntelee tarkasti,

voi veden ja tuulen ääniltä erottaa astioiden helinää.

Toukka tiskaa.

(Risto Rasa)